Elokuvaa ilman kuvaa

"Valkokankaalla ei näkynyt mitään. Mutta kuvat virtasivat kovaäänisistä. Oliko kyseessä huijaus, taikatemppu vai ihme?”
– Michael Cornelius, Süddeutsche Zeitung

Saksalaisen Walther Ruttmannin teos Wochenende (”Viikonloppu”, 1930) on varhainen kummajainen elokuvataiteen historiassa: pimeässä teatterissa esitettäväksi tarkoitettu elokuva, jossa on pelkkä ääniraita eikä lainkaan kuvaa. Teosta esitettiin menestyksekkäästi elokuvateattereissa heti tuoreeltaan ja hieman myöhemmin myös radiossa. Kiasma-teatterissa esitettävä historiallinen Film Without Film -sarja kokoaa yhteen teoksia, jotka jatkavat Wochenendeen tyssännyttä mahdollista kehityslinjaa. Ne on kaikki toteutettu ilman liikkuvaa kuvaa, filmiä tai videota. Oleellista on pimennetty sali, valkokangas ja idea elokuvan katsomistilanteesta.

Walther Ruttmann oli kunnostautunut jo Wochenendea uusia uria aukovana avantgardistina. Lichtspiel Opus I (1921) oli yksi maailman ensimmäisistä abstrakteista elokuvista ja dokumentaarinen Melodie der Welt (1929) puolestaan Saksan ensimmäinen kokoillan äänielokuva. Maailmanlaajuiseen tietoisuuteen Ruttmann nousi futuristisella kaupunkielokuvallaan Berliini – suurkaupungin sinfonia (Berlin – die Sinfonie der Grossstadt , 1927). Wochenenden jälkeen Ruttmann käänsi kelkkansa, hylkäsi ag-projektit ja ryhtyi tekemään täysipäiväisesti natsipropagandaa Leni Riefenstahlin neuvonantajana ja omilla ohjauksillaan, kuten Die Deutsche Waffenschmiede (1940) tai Deutsche Panzer (1940).

Wochenende tehtiin juuri keksityllä optisellä äänifilmillä, liimaamalla pieniä palasia leikkauspöydässä. Äänikollaasimainen 11-minuuttinen teos kuvaa nimettömän päähenkilön (Ruttmannin oma ääni) angstia anonyymissä metropolissa. Kuulemme kirjoituskoneen melua. Irrallisia keskustelunpätkiä. Kilpa-auton ulvontaa. Päähenkilö yrittää soittaa puhelimella, mutta ei onnistu. Pikkulapsen jokeltelua. Metallipajan jyskettä, sotilasmarssia, tehtaanpillejä, melua. Ruokakaupan kassajono... Kohtaukset leikkautuvat salamannopeasti poikki ja assosiatiivisesti eteenpäin toisaalle. Vasta vetäytyminen maaseudulle tuo päähenkilölle sisäisen rauhan. Wochenende kuulostaa yhä erittäin nasevalta modernin urbaanin elämänmuodon kuvaukselta.

Film Without Film -sarjan muut teokset ovat välineen rajoja rikkovia kokeellisia teoksia, jotka lähestyvät elokuvan käsitettä monin eri strategioin ja tekniikoin. Mukana on historiallisesti merkittäviä expanded cinema -performansseja millinmetrintarkkoina rekonstruktioina (Nivea ja zzz: hamburg special), varhaista interaktiivista elokuvaa à la Ernst Schmidt jr. (Hells Angels), käsitteellisiä elokuvia (Instant Film, Nothing) ja uunituoreita tilausteoksia muutamilta suosikkiartisteiltamme (Mark Boswell, Ian Helliwell, Malcolm Le Grice). Näytös huipentuu englantilaisen Anthony McCallin maagiseen Line Describing A Coneen, happeningelokuvan klassikkoon, jota ei ole Suomessa aiemmin nähty.

Aiheen ainutlaatuisuuden vuoksi emme valitettavasti voi antaa teoksista teille tarkempia juonipaljastuksia!

Ernst Schmidt jr: Hells Angels (1968, Itävalta, 10’)
Walther Ruttmann: Wochenende (1929, Saksa, 11’17”)
Peter Weibel: Nivea (1967, Itävalta, 1’)
Ian Helliwell: May 2nd 2004, 3.30 am (2004, Iso-Britannia, 3’30”)
Malcolm Le Grice: BorB (2004, Iso-Britannia, 8’)
Hans Scheugl: zzz: hamburg special (1968, Itävalta, vaihtuva kesto)
Mark Boswell: JFK (2004, Yhdysvallat, 5’)
Ernst Schmidt jr: Nothing (1971, Itävalta)
Anthony McCall: Line Describing A Cone (1973, Iso-Britannia, 30’)
Peter Weibel/Valie Export: Instant Cinema (1968, Itävalta)

Film without Film Kiasma-teatterissa sunnuntaina 21. marraskuuta klo 14.

Etusivu
Live-esitykset
Elokuvat ja installaatiot
Ohjelmakartta
Liput ja tapahtumapaikat
CD
Pressi
Avanto muissa medioissa
Järjestäjät
In English
Elokuvat ja installaatiot:
Andy Warhol
Avantoscope
Cécile Fontaine
Elokuvaa ilman kuvaa
Ernst Schmidt jr.
Farocki
Sun Ra
Kurt Kren
Malcolm Le Grice
Minna Långström
Revolution Action
Sami van Ingen
Keskustelutilaisuus
Avanto-traileri
Viime hetken muutoksia