Ivan Pavlov syntyi Neuvostoliitossa, Gorkin kaupungissa vuonna 1968. Miljoonakaupunki oli maan aseteollisuuden keskus, ja se oli ulkomaalaisilta suljettu toisesta maailmansodasta aina Neuvostoliiton romahtamiseen saakka. Länsimainen rock levisi kuitenkin kaikkialle, ja kun Ivan pääsi teini-ikään, hän alkoi soittaa kitaraa brittiläisen uuden aallon hevimetallin innoittamana.
Vuosina 1983–1984 rockin soittaminen julkisesti Neuvostoliitossa tarkoitti aivan erilaista uusromantiikkaa ja synkistelyä kuin vaikkapa täällä länsinaapurissa, pelissä oli konkreettisesti opiskelupaikan tai työpaikan menetys, pahimmassa tapauksessa vankilareissu. Ivan Pavloville ei käynyt kuinkaan, mutta ammattimuusikon ura ei ymmärrettävästi tullut kyseeseen. Pavlov alkoi opiskella matematiikkaa ja fysiikkaa erikoistuen “vedenalaiseen akustiikkaan liittyvän teknologian” tutkimukseen – voimme vain arvailla mitä tämä tarkoitti Neuvostoliiton aseteollisuuden keskuksessa sijaitsevassa yliopistossa.
90-luvun alussa Pavlovin tutkimusinstituuttiin saatiin huippumoderni 486DX-tietokone. Pavlov alkoi opetella ohjelmointia ja teki samalla huvikseen tietokonemusiikkia trackereillä, primitiivisimmillä sample-pohjaisilla ääniohjelmilla. Vuonna 1995 ohjelmointitaito johti Ruotsista tulleeseen työtarjoukseen, ja Pavlov muutti Tukholmaan, missä hän vaikuttaa edelleen. Kun Pavlov sai 1997 koottua ensimmäisen CD-R:n omaa musiikkiaan, hän päätti lahjoittaa muutaman kappaleen painoksesta kopiot kahdelle suurelle suosikilleen, suomalaiselle Pan sonicille ja englantilaiselle Coil-yhtyeelle, joihin hän oli juuri tutustunut henkilökohtaisesti. Loppu on historiaa: Pan soniciakin julkaissut berliiniläinen Raster Noton -levymerkki kustansi 1998 Pavlovin ensialbumin Enter Tinnitus, jolla Pavlov esiintyi venäjänkielisellä taiteilijanimellään COH eli “UNI”.
Seuraavalla Raster Notonin COH-levyllä oli jo mukana Coilin jäseniä, joiden kanssa Pavlov on tehnyt yhteistyötä myöhemminkin. Useimmiten Pavlovin musiikki tuo kuitenkin mieleen Raster Notonin muiden artistien kuten Carsten Nicolain ja Ryoji Ikedan sävellykset. Yhteistä heidän äärimmilleen abstrahoidussa teknossaan on sen pelkistetty kauneus. Erilaista COHilla on paikoitellen erottuva venäläistyylinen surrealistinen huumori. Itävaltalaisella Mego-levymerkillä viime vuonna ilmestyneen Electric Electric -levyn julkistamisen yhteydessä ilmoitettiin, että sen “inspiraationa on ollut naispuolisen dj:n vetämä saksalainen levymerkki, jota ei olemassa” ja että levynkannen sulanutta sähkötöpseliä esittävät valokuvat ovat “eräässä venäläisessä yliopistossa keväällä 2003 otettuja seksuaalisesti paljastavia kuvia”.
Mego julkaisee noin kymmenennen COH-albumin tämän vuoden lopussa. Perinteisellä Avanto-kokoelma- cd:llä on mukana siltä maistiaisena kappale 665,9F [HOT LIKE HELL]. Pavlovin musiikkia kuullaan myös kahdessa Avantoscope 1 -esityksen videossa, Galina Myznikovan ja Sergei Provorovin 20.21:ssä ja Brigitta Bödenauerin teoksessa don´t touch me when i start to feel safe/waltz nuevo no.1.
COH esiintyy Avanto-yökerhossa UMO Jazz Housessa perjantaina 19. marraskuuta.
