» In English
Avanto Festival

» Ohjelmakartta

Lapsivoiman hyväksikäyttöä

Sudden Infant on Joke Lanzin yhden miehen yhtye, joka kuuluu dada/noise/punk-henkistä marginaalimusiikkia julkaisevan sveitsiläisen Schimpfluch-levy-yhtiön artistikaartiin. Ennen kuin edes yritän kuvailla Sudden Infantin musiikkia, täytyy sanoa, että se on pikemminkin sarja aktioita kuin säveltämistä: performance-taidetta jossa käytetään jossa käytetään apuvälineinä arkisia esineitä. “Aikuisesta” näkökulmasta se voi näyttää äärimmäisyyksien tavoittelulta taiteen merkeissä ja Lanzin arkiset apuvälineet ikävystyttäviltä, mutta luonnollisempi tapa suhtautua siihen on nähdä Sudden Infantin aktiot uteliaisuuden tyydyttämisenä leikin keinoin.

Dmitri Vasiljev: Voisitko kertoa Sudden Infantin tarinan ja esitellä siinä mukana olleet ihmiset?

Joke Lanz: Sudden Infant sai alkunsa vuoden 1988 lopulla. Sitä ennen olin soittanut sähköbassoa hardcoreyhtyeessä nimeltä Jaywalker. Sudden Infant on aina ollut henkilökohtainen projektini, mutta live-esityksissä olen usein saanut apua erinäisiltä ulkopuolisilta ihmisiltä kuten Rudolf Eb.eriltä, Dave Phillipsiltä, Franz Lieberherriltä, Daniel Löwenbrückiltä ja Didi Gallhammerilta. Sittemmin Sudden Infant on soittanut livenä ympäri maailman, niin Euroopassa, USA:ssa, Japanissa kuin Taiwanissakin, ja julkaissut useita vinyylilevyjä, kasetteja ja cd:itä. Olen tehnyt yhteistyötä Christian Marclayn, Voice Crackin, Small Cruel Partyn ja monien free-jazzin ja improvisoidun musiikin piireihin kuuluvien ihmisten kanssa.

DV: Minkälaiseen taidekäsitykseen Sudden Infantin tuotanto pohjautuu?

JL: Minulle noisemusiikki on suora ja rehellinen tapa ilmaista syvimpiä tunteitani. Haluan työskennellä minimaalisella tarvekalustolla saadakseni aikaan maksimaalisen vaikutuksen. Luomisprosessini on hyvin spontaani. Se on aina liitoksissa jokapäiväisiin arkielämän tapahtumiin. Lapsilla on suuri vaikutus Sudden Infantin tekemisiin. Poikani Céleste on toiminut inspiraation lähteenä moniin ideoihini ja projekteihini. Lapsissa on paljon voimaa, ja he näkevät maailman aivan eri tavalla kuin me aikuiset. Minusta on mukavaa katsella, kun he leikkivät itsekseen, omalla mutkattomalla tavallaan. Céleste on nyt 11-vuotias, ja hän on kasvanut oikein fiksuksi nuoreksi mieheksi. Joskus hän auttaa minua äänityssessioissa, ja hän on myös tehnyt kansitaidetta levyihini. Muita tärkeitä vaikutteita Sudden Infantin tuotantoon ovat tarjonneet varhainen punkrock, aktionismi, fluxus, dada ja anarkistiliike.

DV: Kerroit, että monet ideasi ovat lasten inspiroimia. Voisitko antaa esimerkkejä tästä? 1992-kasettisi kansitaide on mustan huumorin ja sarkasmin kyllästämä, mutta joku voisi nähdä sen pelkästään lasten hyväksikäyttönä…

JL: Lapset ovat hyvin kiinnostuneita asioista, joita he eivät pysty ymmärtämään. Joskus heidän täytyy rikkoa tavaroita nähdäkseen kuinka ne toimivat. Heidän ajatustapansa on paljon radikaalimpi kuin aikuisten, koska heidän tunne-elämänsä on suorempi ja rehellisempi. Tämä sisäinen voima pääsee rappeutumaan, koska yhteiskunta tuputtaa heille liikaa vaikutteita kasvatuksen, koulutuksen, työn ja television kautta. Lapset joutuvat joukkomanipulaation kohteiksi. Minä yritän päästä takaisin juurille eli lapsen alkuvoiman lähteille. Haluan hajottaa musiikin ja koota sen uudelleen omalla tavallani. Haluan myös työskennellä spontaanisti, en tahdo tuhlata tuntikaupalla aikaa monimutkaiseen laitteiden säätämiseen. Lasten tavoin haluan käyttää minimaalisia äänentuottamisvälineitä saadakseni aikaan maksimaalisen tuloksen. Tietokoneohjelmat eivät todellakaan istu minun tyyliini.

DV: Yhteistyö oman poikasi kanssa kuulostaa todella mielenkiintoiselta. Mitä hän mahtaa ajatella musiikistasi? Onko se hänelle kuin peliä tai leikkiä? Pystyykö hän vertailemaan sitä muiden tekemään popmusiikkiin tai keskustelemaan siitä koulutovereidensa kanssa?

JL: Pojalleni se taitaa tosiaan olla enemmänkin leikkiä, kun hän auttaa minua äänityksissä tai tietyn soundin etsimisessä. Itse asiassa hän pitää enemmän popista ja rockista kuin minun kokeellisesta metelimusiikistani, mutta silti hän taitaa olla ylpeä "hullusta" isästään. Kaksi vuotta sitten kun asuimme Berliinissä, kävimme kaupungilla keräämässä outoja ja kummallisia ääniä. Opetin häntä avaamaan korvansa, käyttämään niitä kuin silmiään. Se oli hänelle varmasti erittäin kiintoisa kokemus. Meillä oli todella hauskaa, ja suurin osa näistä äänityksistä julkaistiin Sudden Infantin kasetilla sounds from the sidewalk. Julkaisin sen pakattuna muovipussiin, jossa oli mukana Berliinin kaduilta poimittuja roskia.

Dmitri Vasiljev

Sähköpostitse tehdyn haastattelun alkuperäinen, lyhentämätön versio julkaistiin venäläisen Independent Electronic Music -lehden numerossa 4 vuonna 2003. Englanninkielinen haastattelu on luettavissa kokonaisuudessaan lehden sivustoilla osoitteessa http://iem.nigilist.ru/en/interviews/si_e.htm

Sudden Infant esiintyy Kiasma-teatterissa lauantaina 19. marraskuuta klo 13:30 ja 15:30.

http://www.suddeninfant.com/

Liput & tapahtumapaikat | Postituslista | Töihin festivaalille? | Järjestäjät | Pressi & akkreditaatiot | Kauppa | Edelliset Avanto-festivaalit
Kiasma-teatteri Suomen elokuva-arkisto Galleria Huuto MUU Galleria Ateneumin taidemuseo Kuvataideakatemia UMO Jazz House Gloria Porin lastenkulttuurikeskus LG TNT Scandic Radio Helsinki Laitilan Kukko Hostel Erottajanpuisto Kierrätyskeskus Kuusakoski Voima Muoto AVEK Taiteen keskustoimikunta Opetusministeriö Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskus Mondriaan Foundation Goethe-institut ESEK Hollannin suurlähetystö - The Netherlands Embassy in Finland Art.Austria Nordisk kulturfond Finsk-norsk kulturinstitutt