» In English
Avanto Festival

» Ohjelmakartta

Keksintöjä odottaessanne

Vaaralliset Lelut lienee kaikkien aikojen Disney-vaikutteisin kokoonpano koko avantgardemusiikin maailmanhistoriassa. Se omi nimensä Carl Barksin ankkatarinasta The Hypno-Gun, joka Suomessa julkaistiin vuonna 1953 otsikolla Vaarallinen lelu. Sarjakuvien ystäviä epäilemättä ilahduttivat myös monet yhtyeen musiikkituotteet, kuten Argentiinalaiset muurahaiset, Karhunpentujen kesäleiri tai Pilviä hipovat miehet.

Lastenkulttuurin maailmasta muistutti myös Vaarallisten Lelujen lapsenomaisuus ja viaton kokeilunhalu. Keksijä Pelle Pelottomaan heidän töissään ei taidettu suoraan viitata, mutta koko heidän yksikkönsä oli itse asiassa kuin Pelottoman paja, jossa testattiin milloin sitä, milloin tätä akustista lähestymistapaa, yhtä epävarmana lopputuloksesta kuin Ankkalinnan oma tiedevelhokin. Se oli, kuten kriitikko Markku Salo myöhemmin tiivisti Uusi Laulu -lehdessä, "viestinnän keinoja kartoittava yhteisö".

Tämän yhteisön perustivat vuonna 1980 Jyrki Siukonen ja Jukka Mikkola, molemmat Suomen johtavan punk-lehden Hilseen avustajia, joiden musiikillinen yhteistyö oli alkanut Mikkolan vierailusta Siukosen Kollaa Kestää -bändin levyllä. Nyttemmin heitä elähdyttivät niin The Pop Groupin kaltaiset rock-kokeilijat kuin Terry Rileyn ja John Cagen tapaiset avantgarde-veteraanit. Moni muukin punkmuusikko etsi 1980-luvun alkuvuosina uutta inspiraatiota avantgarden tai progerockin suunnasta, mutta kukaan muu ei edes pyrkinyt toimimaan yhtä laajalla musiikillisella sektorilla.

Vaaralliset Lelut oli alun perin tarkoitettu projektiluonteiseksi ryhmäksi, johon ydinkaksikko kutsuisi avustajia kulloisenkin tarpeen mukaan. Livekokoonpanon vakinaisimpia jäseniä olivat Mikkolan (sax, keyb) ja Siukosen (gtr) ohella Pekka Seppänen (b, keyb), Matti Kurikka (v, vcl) ja Jari Kivelä (dr). Levyillä instrumentaatioon kuului lisäksi mm. syntesoija, stylofoni, spinetti, huilu, melodica, triangeli, kellot ja valikoima muita lyömäsoittimia.

Lähtökohtien ennakkoluulottomuutta osoitti Siukosen kuvaus alkusysäyksestä, jonka antoi Bluesounds-yhtyeen Talking Heads -vaikutteinen ensialbumi Black (1980): "Mulla oli se kitara, jolla mä en osaa oikeestaan soittaa pätkääkään, ja se innosti mut tekeen pari piisiä."

Lasisilmäpeli-debyyttialbumin (1981) oheistekstissä ylistettiin kaukaisia kansoja, joilla oli kyky suhtautua musiikkiin meitä kokonaisvaltaisemmin. Heidän muusikkonsa "eivät soittaneet tiettyä kappaletta" vaan "määrittelemättömän osan olemassaolevasta musiikista". Niinpä suuri osa Vaarallisten Lelujen levyttämästä materiaalista oli improvisoituja instrumentaaleja, saman yksinkertaisen sävelaihion rauhoittavaa toistoa, huilun ja viulun tilutusta, basson ja rumpujen hallitsemia reggaevaikutteisia tanssiraitoja tai vaikkapa syntikalla luotuja äänimattoja, joiden seasta erottui tuttuja melodianpätkiä.

Se oli kokeellista musiikkia sanan varsinaisessa merkityksessä. Muuankin "kappaleista" oli "tehty vailla kohdetta ja suunnitelmaa, tarkoituksena vain testata uutta studiota". Erään toisen instrumenttiluettelossa viiden henkilön "soittimiksi" ilmoitettiin "mielijohteiset äänet".

Vaikka sekä Siukosella että Mikkolalla oli juurensa rockissa, rock oli vastakohta heidän uusille ihanteilleen: muinaisaikojen ja eksoottisten kulttuurien musiikille, joka tähtäsi pyhyyteen tai ainakin mielen tasapainoon. Mutta koska yhtyeen tarkoituksena toki oli esittää – kykyjensä rajoissa – kaikkea mahdollista musiikkia, sillä oli ohjelmistossaan myös normaalimman kuuloisia, melankolisen viehättäviä popkappaleita. Beethovenia vedeltiin melodicoilla, ja suunnitelmissa oli myös levyttää kokeellisia versioita kotimaisista punk-klassikoista.

Tätä musiikillista laajakatseisuutta ei rajoittanut muu kuin yleisö. Klubi- ja festivaalikeikoilta putosi pian pois ohjelmiston kokeellisempi osa, jota viljeltiin sen jälkeen lähinnä pienissä, taideyleisölle tarkoitetuissa tilaisuuksissa.

Johanna-levymerkin vetäjä Atte Blom kuitenkin piti Vaarallisten Lelujen ennakkoluuttomasta asenteesta, ja kahden varsinaisen albumin jälkeen yhtiö julkaisi vielä singleraidoista ja liveäänityksistä koostetun Seppo ja Antero -kokoelman vuonna 1982. Otso Pakarisen Power-merkki julkaisi vuonna 1984 Vaarallisten Lelujen jälkeenjääneistä äänityksistä koostetun Hedelmiä-kasetin. Bändi on mukana Avanto-festivaalin aattona ilmestyvällä kokoelma-tupla-CD:llä More Arctic Hysteria/Son of Arctic Hysteria.

Vaarallisten Lelujen jälkeen Siukonen ja Mikkola erkanivat yhä pidemmälle "kappaleiden esittämisestä". Helsingin Kulttuuriasiainkeskuksessa toteutetussa Tiedemiehet pulassa -performanssissa varsinaisen soittamisen sijasta ohjailtiin erilaisia ääniä tuottavia prosesseja, pommitettiin herneillä kattoon ripustettuja symbaaleja herneillä ja ajelutettiin sähköjunaa lattialla. Kuin Pelottoman pajassa, tässä jos missä syntyi ”äänikeksintöjä odottaessanne”. Ennakkotietojen mukaan lelukaksikon tulevalta Avanto-keikalta on lupa odottaa hieman tämänsuuntaista seikkailullisuutta, niiden popkappaleiden sijaan – Mikkolan sanoin "musiikkia soittimille, esineille ja rakennelmille", jonka tuottamisessa energianlähteenä käytetään sähkö- ja lihasvoiman lisäksi pienoishöyrykonetta.

Vuonna 1984 miehet olivat perustamassa Rodtsenko-seuraa, johon heidän ohellaan kuuluivat Markku Kivinen sekä Vaarallisissa Leluissa soittaneet Erik Ahonen ja Jouni Hirvonen. Ironisia poliittisia kannanottoja viljellyt ja vallankumousajan neuvostovenäläistä konstruktivismia ihaillut ryhmä oli sekin eräänlainen monitaiteellinen "bändi", jonka ilmaisukeinoja olivat kuvien ja julisteiden ohella ainakin iskulauseet, esitelmät, käsitetaiteelliset iskut, mäkiautoilu ja musiikki (mm. ääni-installaatio Särkänniemen akvaarioon). Sen tunnetuimpia töitä oli sädekaihdininstallaatio, jonka inspiraationa oli 1980-luvulla levinnyt sanonta "On lottovoitto syntyä Suomeen".

Tätä nykyä Jyrki Siukonen toimii professorina Kuvataideakatemiassa. Jukka Mikkola puolestaan on vaativan yleisön rakastaman Avaruusromua-radio-ohjelman pitkäaikainen toimittaja.

Jukka Lindfors

Kirjoittaja on espoolainen toimittaja, joka on yksi kirjojen Ensimmäinen aalto: Helsingin Underground 1967-1970 (Odessa, 1988), Jee jee jee: Suomalaisen rockin historia (WSOY, 1988) ja Suomi soi 1-4 (Tammi, 2004-2005) tekijöistä. Hän on toiminut Aku Ankan vakituisena avustajana vuodesta 1987.

Vaaralliset Lelut esiintyy Kiasma-teatterissa sunnuntaina 20. marraskuuta klo 19.30..

Liput & tapahtumapaikat | Postituslista | Töihin festivaalille? | Järjestäjät | Pressi & akkreditaatiot | Kauppa | Edelliset Avanto-festivaalit
Kiasma-teatteri Suomen elokuva-arkisto Galleria Huuto MUU Galleria Ateneumin taidemuseo Kuvataideakatemia UMO Jazz House Gloria Porin lastenkulttuurikeskus LG TNT Scandic Radio Helsinki Laitilan Kukko Hostel Erottajanpuisto Kierrätyskeskus Kuusakoski Voima Muoto AVEK Taiteen keskustoimikunta Opetusministeriö Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskus Mondriaan Foundation Goethe-institut ESEK Hollannin suurlähetystö - The Netherlands Embassy in Finland Art.Austria Nordisk kulturfond Finsk-norsk kulturinstitutt