Minna Långström (s. 1975) pohdiskelee uusimmassa vuorovaikutteisessa mediataideinstallaatiossaan Kupla (2004) länsimaista tiedonvälitystä ja sen vaikutusta meihin, sen länsimaisiin kuluttajiin. Tieto lisää tuskaa, kun jatkuva uutistulva vyöryttää verkkokalvoillemme sodan ja kuoleman kuvia. Långström kysyy teoksellaan, miten kykenemme elämään sen jatkuvan ristiriidan kanssa, jonka näkemämme kuvamateriaali, voimattomuuden tunne itseämme isompien tapahtumien edessä ja luontainen turvallisuudentarpeemme synnyttävät.
Långström rakentaa galleriatilaan lastenhuoneen, jonka liioitellut mittasuhteet saavat katsojan omaksumaan lapsen näkökulman. Tilassa soiva Emi Maedan säveltämä suloinen musiikki koostuu digitaalisesti käsitellyn harpun soiton, elektronisen musiikin ja äänitehosteiden ilmavasta yhdistelmästä, joka yhdessä huoneen värimaailman pehmeiden pastellisävyjen kanssa tuudittaa vierailijan turvalliseen tunnelmaan. Pöydällä on saippuakuplapullo, johon kävijä voi puhaltaa. Kuinkas sitten käykään?
Taiteilija kertoo etsineensä internetistä varsin viattomilla hakusanoilla musiikkia Napsterin tyyppisistä “vertaisverkoista”, mutta törmänneensä lempikappaleidensa sijasta yksityisten ihmisten väkivaltaisten uutisvideoiden kokoelmiin. Lisääntyvän informaatioähkyn aikakaudella hänestä tuntuukin siltä, että tieto etsii meitä eikä päinvastoin. Koteihimme tunkeutuvat kärsimyksen kuvat realistisine ja raakoine yksityiskohtineen jäävät usein epätodellisiksi ja etäisiksi: pahat asiat tapahtuvat kuplissa, toisille, jossain kaukana. Pohjola on turvallinen. Velvollisuutenamme on rakentaa lapsillemme illuusio turvallisesta maailmasta, ja tämän harhakuvan itsekin halukkaasti ostamme.
Minna Långströmin vuorovaikutteinen installaatio Kupla MUU Galleriassa 18.–21.11.
